Amerikanakitan suurin kontrasti tuleekin juuri luonteenpiirteissä esille, se lämpenee toisille todella hitaasti ja tarvitsee mahdollisuuden vetäytyä omiin oloihinsa kotosalla, mutta näistä huolimatta se kiintyy isäntäväkeensä hyvin, hyvin läheisesti ja tahtoo olla touhuissa mukana. Moni kuvailee akitojansa myös jääräpäisiksi – on monta tarinaa siitä kuinka ”mielensä pahoittanut” amerikanakita voi lyödä ns. pillit pussiin ja jäädä vaikka kävelyn aikana paikalleen istumaan josta näinkin isoa koiraa on vaikea narusta vetämällä saada takaisin mukaan, huumorintaju on monen mukaan tarpeellinen laatu näiden koirien kanssa.

Koiran kiintymyksestä voin kertoa vain oman kokemukseni kuvissakin esiintyvien Ozzy-amerikanakitan kanssa. Vietin sen kanssa roimasti aikaa sen ollessa pentu, ja näin kahdeksan vuotta sen jälkeenkin sen reaktio vierailullani on aina samanlainen, koira ei pysy intonsa ja ilahtumisensa kanssa pystyssä, se taklii hellästi, päästelee mitä ihmeellisimpiä ääniä eikä jätä allekirjoittanutta rauhaan kunnes jokainen tuoksu on analysoitu ja jokainen rapsutus on rapsuteltu.

Rotujen ominaispiirteitä tuumaillessa on hyvä myös muistaa, että jokainen koira on loppujen lopuksi yksilö, joka kasvaa ja kehittyy piirteidensä ympärillä, eikä toisin päin. Jokaisella koiralla eri piirteet voivat ilmeytyä eri tavoin ja niiden käytös on aina loppujen lopuksi kasvatuksen ja rodun aistien yhteinen tulos.