Oulun lähistössä kasvaessani muistan välillä nähneeni hienoja valoteoksia kaupungissa käydessä. Valkeasta löytyi kuu, kirkon seinämään heijastui video ja Valveella oli joka vuosi jokin uusi teos. Viimeiset kolme vuotta enemmän kaupungissa liikkuessa sain paremman mahdollisuuden ihailla teoksia ja nopeasti tapahtumasta tuli asia, jota odotin innolla vuosittain.
Media-alan opinnot aloitettuani taka-alalla eli toive, että joku päivä itsekin pääsen mukaan tapahtumaan ja valaisemaan Oulua. Oletin kuitenkin, että tämä on pitkän tähtäimen toive eikä toteudu vielä pitkään aikaan.
Alku keväästä opettaja puhui Lumo tapahtumasta toisen opiskelijan kanssa. Mielenkiinnosta kysyin mistä oli kyse ja kerroin kiinostuksesta liittyä projektiin mukaan. Pidimme työryhmän kanssa kokouksen, jossa viimeistelimme hakemuksen, samalla sain tietää projektista paremmin. Kun järjestäjät osoittivat mielenkiintoa teostamme kohtaan, aloimme konkretisoimaan ideaa ryhmän kanssa.
Teoksen perusideana oli tuoda esiin Oulun hylättyjen kohteiden historiaa ja kauneutta. Tavoitteena oli kuvata kohteita ja projektoida niitä plekseille. Suunniteltaessa projekteja, muuttujia voi olla monia ja joskus parhaat ideat saattavat tulla ohi mennen. Matkan varrella projektorit muuttuivatkin laserkaiverruksiksi, joka onneksemme kelpasi Lumon tekijöille.
Osallistuminen projektiin oli antoisa ja opettava kokemus, joka herätti innon taiteeseen uudelleen omalla tavalla. Tapahtumaviikonloppu jää tärkeäksi muistoksi osana opintojani.
Kuvat: Nimi Sukunimi
Videon ohjaus, editointi ja kuvaus: Nimi Sukumi
Artikkeli: Nimi Sukunimi
Vastaa