Ajat muuttuvat, mutta tunnelma ei
”Tähän aukeaa divari”, luki Asemakatu 25. pienen pienen liiketilan ikkunassa, kun kävelen siitä ohi. Painan innoissani asian mieleeni ja odottelen
Aikaa on kulunut ja olen taas Oulussa. Kävellessäni samasta kohtaa huomaan pitkään odottelemani liikkeen auenneen.
Astun sisään ja saan herttaisen vastaanoton, kun tiskin takaa huikkaa Päivikki Läksy ja liikkeen takaosasta Mauno Murtoniemi. Myös suloinen Raksu-koira, joka muistuttaa mummoni edesmennyttä koiraa, nuuhkii minut lämpimästi tervetulleeksi. Lämmin oli tunnelma, niin mielellisesti kuin fyysisestikin, sillä huhtikuun aurinko on lämmittänyt pienen, nykyistä asuntoani tuskin isommaksi olleen tilan äärimmilleen. Saan oitis kattavan esittelyn tilasta ja uteliaita kysymyksiä. Käyn ensin vinyylilevyt läpi yksikerrallaan kuten myös C-kasetit, jonka jälkeen kiertelen lattiasta kattoon ylettävät kirjahyllyt läpi, samalla jutellen. Tovin juteltuani maksan ostokseni, kiitän ja lähden tyytyväisenä jatkamaan matkaani. ”Pakko päästä tuonne uudestaan”, ajattelen.
Nyt kuusi vuotta myöhemmin astun Asemakatu 25. samasta ulko-ovesta sisään, mutta tällä kertaa menen viereiseen, hieman isompaan liiketilaan. Välioven kellot helähtävät ja vaikka ajat ovat muovanneet kokoonpanoa, silti täysin sama tunnelma tulee vastaan; Päivikin vastaanottavainen tervehdys ja Alma-koiran lämpimät nuuhkimiset. Myös sisälämpötila pysyy samana, eletäänhän jo valoisaa maaliskuuta. Tunnollisesti menen laajemman levyosaston luo ja alan käymään läpi levyjä yksi kerrallaan samalla kun Päivikki höpöttelee. Levyistä siirryn C-kasetteihin ja niiden kautta kirjoihin samassa järjestyksessä, kuten olen vuosien aikaan mennyt. Kuulumisten vaihdon lomassa Päivikki laittaa kahvit tippumaan ja loppuajaksi asetun istumaan jutustellen niitä näitä. Uusia asiakkaita astuu tasaisesti sisään ja ulos. Tovin oltuani kahvi on loppunut ajat sitten ja liikkeen ovikin jo kerennyt painua lukkoon. Maksan ostokseni, kiitän ja lähden tyytyväisenä jatkamaan matkaani. ”Pakko päästä käymään useammin”, ajattelen.
Enemmän kuin divari
Aseman divari on tunnelmallinen pieni antikvariaatti Oulun keskustassa, rautatieaseman lähellä. Sen ovat perustaneet Päivikki Läksy ja Mauno Murtoniemi uuden vuoden aattona 2018, nimensä mukaisesti Asemakadulle. Divarin tarjonta ei rajoitu pelkästään kirjallisuuteen, vaan myynnissä on myös levyjä, kasetteja, sarjakuvia ja taidetta. Kivijalkamyymälän lisäksi tuotteita voi ostaa Antikvaari.fi -sivustolta. Asiakaskunta on laaja ja joka kerta pääsee näkemään erilaisia ihmisiä.
Divariin muodostunut tunnelma on aina tervetullut, lämmin ja jossa kirjallisuus pääsee oikeuksiinsa. Tuntuu kuin aika pysähtyisi hetkeksi ja hyllyjä tekee mieli tutkiskella pitkään sekä vain keskustella ja levähtää. Se ei ole vain liike, vaan kohtaamispaikka ja olohuone kirjallisuuden ystäville.
Alma-koira vastaanottaa vieraat lämpimästi tervetulleiksi.
Päivikki Läksy ja Petri Palojärvi kahvittelevat hommien teon lomassa.
Kuvat: Anna Karjalainen
Videon ohjaus, editointi ja kuvaus: Anna Karjalainen
Artikkeli: Anna Karjalainen
