Ensimmäisen näytön tekeminen on varmasti kaikille haastavaa. Onnekseni sain tehdä media-alalla toimimisen näytön yhteistyössä luokkakaverini Mitran kanssa. Saimme erittäin mielenkiintoisen projektin – perinteisen punamultamaalin valmistuksen esittelyvideon tekemisen.
Lähdimme jo heti klo 8:30 kohti Turkansaarta, jossa maalin keitto tapahtuisi. Oli kaunis, lämmin kesäinen päivä, muutamaa sadepisaraa lukuun ottamatta. Kuvatessa myös hyttyset pitivät meidät valppaina, ja käytimme melkein koko purkin hyttysmyrkkyä.
Saarelle kulki pieni silta, jonka jälkeen eteen avautui idyllinen pihapiiri, kartanoita ja ihmisiä kulki talosta toiseen vanhan aikaisissa mekoissa, aivan kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin. Emme nähneet ketään tuttua, joten kiersimme vähän, ja katsoimme ihmisten puuhailua. Hetken odoteltua näimme päivän maalinkeittomestarin Merjan kutsuvan meitä luokseen, jossa iso pata oli jo valmiina.
”Saarelle kulki pieni silta, jonka jälkeen eteen avautui idyllinen pihapiiri, kartanoita ja ihmisiä kulki talosta toiseen vanhan aikaisissa mekoissa, aivan kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin.”
Koko porukka oli nyt kasassa, Merjan ja meidän kuvaajien lisäksi paikalla olivat vielä opiskelijat Jonna, Jukka ja Seppo. Aloimme Mitran kanssa kasaamaan kameroita, ja kuvasimme ensin raaka-aineita, jotka aseteltiin hienosti läheiselle portaikolle. Tässä vaiheessa olimme jo käyttäneet puolet hyttysmyrkystä.
Raaka-aineiden kuvauksen jälkeen maalinkeittäjät alkoivat itse maalinkeittoon. Ensiksi sekoitettiin ruisjauhot veteen erillisessä ämpärissä. Minä kuvasin videota kameralla, ja Mitra otti valokuvia. Heti ruisjauhojen sekoituksen jälkeen pataan lisättiin rautasulfaatti, sitten ruisjauhot. Seos näytti ihan kaurapuurolta, mutta ei mitenkään herkulliselta. Keiton piti nyt kiehua 2 tuntia, joten pidimme Mitran kanssa ruoka tauon.
Tauolla kävimme ulkomuseon kahvilassa. Tarjolla oli kaikenlaisia leivoksia, myös lohikeittoa oli lounaaksi. Meillä oli omat eväät mukana, joten otimme vain munkkikahvit. Kahvittelun jälkeen lähdimme kiertämään ympäri saarta, ja otimme kuvituskuvaa muista rakennuksista. Luontoa oli kiva kuvata, joka puolella oli värikkäitä kukkia ja mielenkiintoisia kuvauskohteita. Kävimme myös ihastelemassa kanoja, ja löysimme kivan tuulimyllyn. Välillä satoi hieman vettä, mutta onneksi saimme sateenvarjon lainaan henkilökunnalta.
”Luontoa oli kiva kuvata, joka puolella oli värikkäitä kukkia ja mielenkiintoisia kuvauskohteita.”
Palasimme takaisin keittopisteelle, jossa jo valmistauduttiin seuraavaan vaiheeseen. Vernissan lisäyksen jälkeen keittoon sekoitettiin punamulta. Oli jotenkin miellyttävää katsoa, kun tylsänvärinen keitto muuttui vähitellen punaiseksi. Keiton piti antaa hautua vielä hetki, joten kuvasimme taas lisää kuvituskuvaa, ja istahdimme hetkeksi alas. Oli kuuma päivä ja nestehukka alkoi jo tuntua, pitäisi kiinnittää enemmän huomiota veden juontiin! Onneksi Anu saapui paikalle ja tarjosi meille pillimehut.
Punamultamaali oli nyt valmista. Maalia vielä testattiin kastamalla siihen vuoltu puutikku, ja kuivuttua pyyhkäistiin kädellä. Väriä ei lähtenyt, joten maali on OK. Kuvasimme vielä jonkin aikaa, kun oppilaat aloittivat maalaamisen. Maalinkeitto oli onnistunut hyvin, ja jos saan itse sanoa, niin onnistui kuvauskin.
